Hermosto säätelee elimistön tasapainotilaa. Autonominen hermosto voidaan jakaa sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan.
Sympaattinen hermosto kiihdyttää elimistöä ja parantaa sen reagointikykyä. Sen seurauksena muun muassa sydämen syke ja supistusvoima nousevat, keuhkoputket laajenevat, glukoosia vapautuu verenkiertoon ja lihasten verenkierto tehostuu. Sympaattisen hermoston toiminta kohottaa vireystilaa ja mahdollistaa arjessa aktiivisen toimimisen.
Parasympaattinen hermosto toimii sympaattisen hermoston vastaparina ja sen vaikutus elimistöön on päinvastainen eli rauhoittava. Parasympaattisen hermoston toiminta on elimistöä ja sen voimavaroja palauttavaa. Parasympaattisen hermoston toiminta mahdollistuu levossa.
Fysiologisesti palautuminen tarkoittaa parasympaattisen hermoston toimintaa. Palautumisen voidaan kuvailla olevan elimistön kykyä palata kuormitusta edeltäneeseen tasapainotilaan, joka tarkoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston jatkuvaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Palautuminen tarkoittaa siis lyhyesti sanottuna parasympaattisen hermoston toimintaa. Palautumisen aikana kehossa ilmenee sarja parasympaattisen hermoston aikaansaamia fysiologisia tapahtumia:
🫀Syke hidastuu
〰️Sykevälivaihtelu kasvaa
🫁Hengitystiheys ja verenpaine laskevat
👅Ruoansulatus ja sen eritystoiminta tehostuu
Suurin osa parasympaattisen hermoston hermosyistä kulkee kiertäjähermon eli nervus vaguksen kautta. Aivoista suolistoon kulkeva vagushermo on kehon pisin hermo ja se osallistuu kaikkien elinjärjestelmien säätelyyn.
🧠 Aivoissa vagushermon tehtävänä on muun muassa välittää kehosta tulevia viestejä sekä osallistua tunteiden ja kivun säätelyyn. Suolistossa se taas osallistuu esimerkiksi serotoniinin tuotantoon. Lisäksi se vaikuttaa sisäelinten toimintaan, kuten maksaan, haimaan ja munuaisiin. Vagushermo saa aikaan sydämen sykkeen alenemisen ja sykevälivaihtelun nousemisen sekä hengityksen syvenemisen, joita voidaan pitää palautumisen indikaattoreina. Vagushermo vaikuttaa myös kasvojen ilmeisiin, puheentuottoon, äänensävyyn ja nielemiseen.
Vagushermon aktivoiminen lisää turvallisuuden kokemusta ja mahdollistaa myös sosiaalisen liittymisen. Vagushermoa voidaan stimuloida yksinkertaisesti pysähtymällä ja havainnoimalla omaa hengitystä. Myös erilaiset hengitystekniikat, kuten palleahengitys, uloshengityksen pidentäminen, uloshengityksen jälkeisen tauon huomiointi sekä nauraminen, lempeä kosketus ja läheisyys lisäävät vagushermon toimintaa.
Ohjeistetuilla hengitystekniikoilla ja rentoutumisharjoitteilla on paljon hyviä vaikutuksia ja mahdollisuuksia. Niiden seuraaminen voi helpottaa kehon äärelle pysähtymistä ja auttaa esimerkiksi syventämään hengitystä.
Joskus tietyn hengitystekniikan tai rentoutumisharjoitteen täydellisen suorittamisen sijaan on suositeltavampaa harjoitella lempeää ja hyväksyvää kehon tuntemusten havainnointia, kehon äärelle pysähtymistä ja sen herättämien tuntemusten tutkiskelua. Rentoutumisharjoitteen täydelliseen suorittamiseen pyrkiminen voi lisätä turhautumista, jolloin sympaattinen hermoston osa aktivoituu ja palautuminen vaikeutuu. Kehon kuuleminen ja utelias havainnointi antaa tilaa levolle, joka mahdollistaa parasympaattisen hermoston toiminnan ja palautumisen käynnistymisen.
Pysähtymisen ja havainnoinnin tarkoituksena on antaa keholle tilaa tehdä itse se, mitä se tarvitsee ja lisätä luottamusta kehon omaan viisauteen. Keho on viisas ja se osaa korjata itse itsensä, kun sille vain antaa tilaa ja mahdollisuuden siihen.
Palautumisesta ja rentoutusharjoitteista ei kannata ottaa uutta suoritettavaa ja jopa stressiä lisäävää tehtävää omalle to do -listalleen. Tämän sijaan voi harjoitella olemista, jonka aikana tapahtuu äärettömän paljon hyvää niin fyysisesti kuin psyykkisestikin erityisesti palautumisen näkökulmasta. Tekemättä mitään. 🙏🏻
Lisää luettavaa autonomisesta hermostosta, vagushermosta ja rentoutumisesta esimerkiksi:
Peritalo & Sallinen. 2020. Traumatisoituneen psykofyysinen fysioterapia – Kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus erityispiirteistä ja yleisimmistä menetelmistä. Tampereen ammattikorkeakoulu.
FYSIOIINA 